Eno Jukola 2017

Tänä vuonna minulla oli 2 osuus Venloissa. Yleensä olen aloittanut, joten olikin suurta herkkua ja erilaista viestin tunnelmaa päästä juoksemaan toista osuutta. Osuudella on tilaa omalle suunnistukselle mutta pienempiä letkoja-ja mikä parasta: ei tarvitse jonottaa maastossa.

Jukolan odotus alkoi tänä vuonna epämiellyttävällä paniikilla: järjestäjä oli houkutellut suunnistajia käyttämään ilmaisia kisabusseja, jotka veivät suht koht lähelle kilpailukeskusta kaupungin julkisilta parkkipaikoilta. Paria päivää ennen h-hetkeä alettiinkin varoittelemaan suunnistajia, etteivät kaikki pääsekään bussikuljetuksiin ja suositeltiin tulemaan omalla autolla. Tämä ei ollut vaihtoehto, sillä viime vuoden parkkikatastrofin jälkeen en autoani sadesäällä peltoon enää aja. Mainittakoon, että pelko ja panikointi oli aivan turhaa, sillä busseja oli aivan riittävästi ja matka sujui oikein jouhevasti jopa etuajassa kisapaikalle. Kuvassa suunnistajia bussijonossa.Mikäli olisimme tulleet autolla, olisi kävelyä tullut kilometrin sijaan lähes viisi kilometriä…

Kilpailukeskus oli tänä vuonna ihana-kaikki oli lähellä ja vaikka majoitusalue oli aivan kilpailukeskuksen kupeessa eivät kuulutukset häirinneet unta. Iloa aiheutti myös keskelle telttapohjaa osunut pieni kumpu 😉 nukkuessa pysyi ryhtikin kohdillaan. Aikaisemmin kilapilukeskuksesta saatava ruoka on ollut lähinnä perinteistä kotiruokaa, makkaraa, jäätelöä ja sämpylöitä. Tänä vuonna oli aivan mahtava yllätys kun kahvilasta sai maitorahkaa ja kilpailukeskuksessa oli yksityisyrittäjän koju, josta sai tuoreista hedelmistä ja marjoista tehtyä smoothieta! <3  Perinteisen shoppailun lisäksi löytyi MPK:n koju, jossa sai kokeilla ammuntaa vastaavalla kiväärillä,joka on käytössä ampumahiihtäjillä. Suorituspaineista huolimatta ammuin täydet 🙂

Lauantai-iltapäivä oli kuuma juosta-lääh. Maastossa oli onneksi viileämpää, mutta järjestäjän yksi ainoa juomarasti ei oikein lämpimässä kelissä riittänyt. Toisen osuuden matka oli vajaa 7km ja nousua oli luvattu aivan riittävästi. Vaihtoalueella katselin ahdistuneena, kuinka ensimmäisen osuuden juoksijat raahautuivat viimeisen nousun yli maalia kohti reisiinsä nojaten. Kuten suunnistajilla aina, myös oma tavoitteeni oli päästä virheettä osuuteni läpi: tällä kertaa tein muutaman huonon reitinvalinnan ja pummia tuli yhteensä n. 5-6 min kaiken kaikkiaan. Virheettä olisin päässyt tavoiteaikaani 70 minuuttiin. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni yhtä typerää pummia lukuun ottamatta. Jaksoin juosta hyvin ja voimasta oli kerrankin hyötyä maastossa. Onnistuin myös nostamaan joukkueeni sijoitusta n. 15 sijalla!

Ensi vuotta odotellessa <3 ja nyt katse kohti Kainuun rastiviikkoa.

 

 

Farkkuminihameen tuunaus

Ostin reilu vuosi sitten farkkuminihameen, jossa on hauskat nappirivit edessä. Hame alkoi kuitenkin tuntua omaan makuun liian lyhyeltä joten yritin aluksi myydä sitä huonolla menestyksellä. Päädyin hameen uusiokäyttöön. Harmikseni googlesta löytyi vain farkuista tehtyjä hameita :/ keksin lopulta tehdä hameen helmaan frillat. Eurokankaasta löytyi kivaa merihenkistä kangasta ja sain hyviä neuvoja myyjältä idean toteuttamiseen.

Kuten yleensä, aloitin projektin suuna päänä pahemmin suunnittelematta…aloitin mallaamalla tukikankaan helmaan. Mielessä kävi, että kannattaisi varmaankin aloittaa alemmasta röyhelön ompelusta tukikankaan päälle, mutta syystä tai toisesta tämä ei totutunut käytännössä, vaan aloitin ylimmän frillan ompelulla. Työ vaikeutui tästä kun freestyle tyyliin yritin frilloja ommellessa mallata reunaa aina toisen alle. Hitaasti mutta varmasti työ eteni. Suurin ongelma oli frillojen rypytys- täysleveys kangasta oli liian nafti pituus. Röyhelöitä tehdessä onkin aina parempi, että pituutta on mielummin reilusti kun liian vähän. Myöhemmin voikin aina leikata ylimääräisen pois.

Frillaa mallatessa helmaan huomasin, ettei leveys riittäisi mitenkään ja olin jo luovuttamassa.  Hame kannatti kuitenkin pukea päälle, sillä siten sain kankaita venytettyä sen verran että röyhelöt sai kiinnitettyä yhtä pientä ryppyä lukuun ottamatta nätisti hameen helmaan. Koko projektiin meni aikaa odotettua enemmän mutta olen lopputulokseen tyytyväinen. Taas tuli opittua lisää! 🙂

TJ 3 Jukola 2017!!!

Päätin tarttua trikoohaasteeseen ja ommella itselleni Jukolaan juoksupaidan-tietysti seuran väreissä (Keravan Urheilijat) , uniikin ja persoonallisen. En meinannut millään löytää urheilukankaita kuosilla -en vaikka yrtin hakea millä hakusanoilla. Pitkän etsinnän jälkeen tärppäsi viimein ja eksyin sellaiselle sivustolle kuin Funkifabrics. Nettikaupasta löytyi kuin löytyikin musta pallotrikoo ja keltainen reikätrikoo selkäkappaletta varten. Hinta kuljetuksineen huippasi hieman; hintaa tuli n. 60euroa, joka on vähän enemmän kuin mitä joutuu maksamaan WOLin paidasta.

Tein heti alkuun virheen: otin kaavakopion paidasta, jonka saumat ja leikkaukset eivät olleet selkeästi kopioitavissa joten leikkaushan meni aivan pieleen…kaiken lisäksi verkkokangas koko selässä oli aivan liian paljastava…ei auttanut muu kuin leikata uudet palat ja surauttaa reikätrikoo ryttyyn-ja purkaa. 🙁 tässä vaiheessa yötä hajosin jonkin verran! Tapanani ei ole luovuttaa vaan kursin paidan kasaan ja ”leikkaa liimaa” tyylillä lisäsin mustaa kangata suikaleen selkään. Kaula-aukko ja kaikkien muiden osioiden ompelu oli aivan syvältä-miten muistaisin olla koskematta näihin materiaaleihin enää ikinä?

Paita ei ole mitään ilman rusettia, joten ompelin töissä käsin vielä rusetin reikäkankaasta pääntiehen ja nyt tämä on valmis 🙂 jos rusetti ei pysy surkealla käsinompelutyylilläni miehustassa niin sen voi onneksi aina tehdä uusiksi 😛

Tästä tuli kyllä aika söpö <3

Rockabillywedding 2014

Kaikkihan alkoi omista häistä <3 kaiken piti olla jokaista pientä yksityiskohtaa myöten teeman mukaista ja…niin, täydellistä. Häiden suunnittelu alkoi reilua vuotta ennen häitä. Ensimmäinen tehtävä oli löytää sopiva vihkikirkko pienelle vierasmäärälle (n.80h). Sopiva löytyikin Puotilasta; Puotilan kappeli on vanha vilja-aitta, joka on tyyliltään goottihenkinen ja sopivan intiimi pienelle porukalle. Hääpaikaksi valikoitui Järvenpäässä sijaitseva Härmän Rati, jonka ruoka on perinteistä, kotitekoista ja erinomaista. Hääkakku tilattiin PH 7, sillä toivoimme juuri tietynlaista. Tässä muutamia parhaita paloja kuvien muodossa häistämme 🙂

Mieheni on palomies ja itse olen koulutukseltani liikunnanohjaaja, löysimmekin työpaikoiltamme sopivat koristeet pöytäämme. Pieni pöytämme kesti hyvin 16 kilon kahvakuulanikin! Värimaailma oli johdonmukaisesti sama materiaaleineen koristeissa ja jopa ruoissakin! Iltapalalle toivoimme marjarahkaa ja ruisleipiä 🙂

Hääpukuni suunnittelin itse; sen toteutti pukuompelija Irina Vantaan Tikkurilasta. Puku oli kaikkea mistä haaveilin ja enemmänkin…morsiuskimppu tehtiin Korson kukkatalossa omista materiaaleista juuri sellaiseksi, kuin olin kuvaillut. Kengät ovat Lola Ramonat, häälaukku ja vieraskirja käsityötä jenkeistä ja ohjelmakortit Sinellistä…hauskinta kaikessa oli se, että kun jotakin tiettyä ei löytynyt (se oli sävyltään väärä jne) piti muuttaa kaikkia muitakin yksityiskohtia, jotta kokonaisuus olisi oikeanlainen. It’s all about details. Mikään Bridezilla en ollut, sillä minulla oli ohjat niin vahvasti hyppysissä alusta alkaen, että toteutus oli helppoa kun antoi auttaville käsille hyvät ohjeet 😉

Mikään ei olisi ollut mahdollista ilman tukijoukkojani: perhettä ja kaasojani <3

 

Halloweenbileet 2016

My favourite event of the year: Halloween <3

Rakkauteni teemajuhliin vei minut myös opiskelemaan restonomiksi reilu vuosi sitten. Koulutusohjelmani valmistaa erityisesti tapahtumien suunnitteluun ja tuottamiseen.

Kaikissa tapahtumissa on tärkeää antaa kaikille aisteille elämys: visuaalinen, kinesteettinen= jotain käsin kosketeltavaa sekä auditiivinen kokemus ovat yhtä tärkeitä. Hyvissä juhlissa on toki myös viihdyttävää ohjelmaa ja hauskaa yhdessä tekemistä. Alla muutamia kuvia toteutuksesta. Tänä vuonna pistetään vielä paremmaksi!

Representing Jigsaw & Ghost Bride- I have the hottest date ever, right? 😉

Ruokaa ja juomaa

..ja koti kauniiksi 😉

Retrokuosinen hellemekko

Sunnuntaina oli kaunis auringonpaiste ja lämmintä. Kelin innoittamana sen sijaan, että olisin mennyt ulos nauttimaan ilmasta antauduin hellemekon tekoon. Jemmassa oli kirppikseltä löydetty keltainen kukkakuositrikoo. Kaavana käytin perus henkkamaukan narutoppia ja alaosaan puolikellon kaavaa. Huomasin aika pian ettei kangas riitä mitenkään puolikellohelmaan mutta onneksi minulla oli valkoista perustrikoota josta käytin puolet helmaan. Hauskuutta helmaan sain leikkaamalla joka toisen palan keltaista ja joka toisen palan valkoisesta trikoosta. Pienirintaisena olen jo kauan lintsannut liivien käytöstä, joten sain toteutettua criss cross olkaimet. Kaula-aukosta tuli lähes sweetheart ihan vahingossa, koska en saanut mitenkään ommeltua olkainten yläosaa jyrkemmäksi. Mekko on aivan kuin toinen iho ja aivan ihana päällä 🙂

Mintunvihreä retromekko

Näin tämän kankaan Eurokankaan palalaarissa kerran ja kykenin tuolloin sivuuttamaan sen…mutta mutta toista kertaa en enää. Tämä joustoneulos oli väriltään niin ihana, että se huusi päästä mukaani. Kankaan ”oikea” puoli on valkoinen ja nurja mintunvihreä. Rohkenin käyttää nurjaa puolta lopulta, sillä kankaasta ei huomaa, että se on väärinpäin välttämättä. Kaavaksi leikkasin vanhan tunikamekon.

Ommeltuani mekon kasaan huomasin että kaula-aukko tarvitsee jotakin ettei mekko näytä yöpaidalta. Olen toivonut jo kauan mekkoa, jossa olisi kaulukset joten päätin kokeilla. Kaavamallin kaulukseen otin Gertie Sews Vintage The Ultimate Dress Bookista.

…olin hieman epävarma tästä kauluksesta joten päätin kysyä mielipiteitä. Lopputuloksena olisi täystyrmäys 😀 pitsiä oli kuitenkin pakko saada johonkin joten istutin jo valmiiksi ommellut suikaleet lopulta hihansuihin. Kaula-aukko tarvitsi edelleen jotain, joten päädyin ompelemaan samasta pitsistä rusetin yhdistettynä mintunvihreän nauhan kanssa. Lopputulos oli oikein söpö ja viimeistelty look oli hattua ja korkkareita vaille valmis. Mieheni mielestä tämä on ”Titanic-look” 😀

housujen ompelun tuskaa ja onnistumisen elämyksiä

Ensimmäiset verkkarit

En ole eläissäni ajatellut, että housujen ompelu voisi olla niin vaikeaa…mutta kun aloin tekemään kaavakopiota better bodies leveälahkeisista verkkareista enpäs ajatellut että eri osioiden hahmottaminen olisi niin haastavaa puhumattakaan siitä, että kun tein kaavakopiota matalalantioisista housuista en ajatellut että uusistakin saan sellaiset… 😛

Ensimmäisiä housuja ei olisi kannattanut ommella kahdesta eri kankaasta, sillä se toi vielä lisähaastetta homman toteutukseen.

Kun sain ommeltua housut kasaan huomasin, että lantio jäi aivan liian matalaksi ja ei auttanut kuin ommella korkea vyötärökaistale. Collegekankaasta tehtynä se törrötti pötkönä ja jäi liian väljäksi vyötäröstä.. jouduin siis kaventamaan.  Kuminauha oli lisättävä vielä vyötärölle- lopputulos oli ihan ok, tosin kaitale jäi vähän paksuksi ja pussottavaksi.

Lahkeiden resorit olivat myös jokseenkin hankalat, etenkin kun leikkasin kankaan väärinpäin niin ettei se joustanut joten jalka ei mahtunut ulos lahkeensuusta…kaiken kaikkiaan taisin tehdä housuja 16 tuntia. En ole koskaan osoittanut moista kestävyyttä ja pitkää pinnaa joten olen loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen etten lannistunut! <3

Housukammoa en suostunut kehittämään, joten vieressä oikealla puolella kuva tällä viikolla tekemistäni kesäverkkareista, jotka onnistuivat oikein hyvin-pala kakkua! 🙂 onneksi kaikesta oppii.

 

kellohameita ja polkadotseja

Kellohameetja polkadot kuosit- kuka niitä voisi vastustaa <3

Esittelyssä lilahame valkoisilla polkadotseilla. En edelleenkään osaa oikein ommella vetoketjua siististi ja laskoksetkin meni vähän miten sattuu mutta ihanan vapauttava on tämä vaate päällä ja sopii kerrospukeutumiseen ja juhlaankin tyllin kanssa. Valmiina ostettaessa pin-up/fiftarihameiden hinnat huimaavat päätä mutta itse ompelemalla säästin hieman 🙂

Ylhäällä itsesuunniteltu vintage-henkinen äitienpäivämekko. Yläosan kaavan otin Gertie sews vintage kirjasta. Alaosan kangas ei ihan istunut niin hyvin tuohon yläosaan kun olisin toivonut mutta yläosaan olen erityisen tyytyväinen: sain ommeltua pitsit hihansuihin ja rinnukseen yllättävän hyvin vaikka kuvittelin sen olevan vaikein vaihe. Hermot menivät kyllä helminappeja ommellessa..

Alhaalla vasemmalla olevan neulosmekon kankaan ostin facebook-kirppikseltä. Se huusi päästä tunikaksi, tämä onkin yksi lempparivaatteistani ehdottomasti. Kaavaa minulla ei tähän tainnut olla kuin ihan perus teepaita ja loppukankaan käytin lantionmitan leveydeltä alaosassa hieman leventäen. On kyllä ihan huippua ommella itse sopivia vaatteita, etenkin hihat kun saa tehtyä kerralla sopivan isot näihin hauiksiin, eikä aina tarvitse ahtautua nakinkuoriin jotka ovat räjähtämispisteessä.

Tuo ihana ananashame taasen on luonnossa hieman vaaleampi sävyltään, ei ihan noin kasarihenkinen. Kangas hyökkäsi silmääni Eurokankaan paalarista, ja koska himoitsen omenanvihreää ja minttua tänä keväänä en voinut vastustaa vaikka minulla on tasan sama kangas pinkki-lilana viime keväältä kun himoitsin niitä värejä…ps. se on edelleen ompelematta…

 

 

sokerimassalla päällystämisestä

Itse aloitin aikoinani sokerimassalla kakkujen päällystämisen siten, että kaulin vaan epämääräisen pyörörikaleen kakun päälle ja peitin lopun kermavaahdolla 🙂 nyt päätin haastaa itseni ja kehittyä…

Tässä alla ensimmäinen koko kakun päällystäminen massalla, kertaan tähän alle muutamia neuvoja yleisimpiin pulmiin, joita kohtasin kun yritin oikoa mutkia.

Mikäli haluat sileän pinnan, on kakku päällystettävä kreemillä. Kakun päälle ei luonnollisesti tule enää täytettä, vaan kakkupohjan silein levy jotta kakku olisi valmiiksi jo mahdollisimman tasainen. Kreemillä voi täytellä koloja ja pikkuvirheitä samalla kätevästi. Kun levität kreemiä, muista käyttää lastaa kuumassa vedessä, että kreemi levittyy eikä kökköydy ja pilaa jo silotettua pintaa. Silottaminen kannattaa tehdä pitkin vedoin aloittaen reunoista ja sen jälkeen silottaen reunalle muodostuvan hyppyrin mahdollisimman samalle tasalle kakun keskiosan päälle muodostuvan kummun ja keskikohdan kanssa.

Sokerimassan on parempi olla liian paksu kuin liian ohut. Itse jätän sen noin 1mm -1,5mm paksuiseksi ja kaulin riittävän paljon, ettei sitä tarvitse venyttää liikaa mikä aiheuttaa repeytymisen. Silikonialusta auttaa vähän ehkäisemään massan tarttumista pöytään kiinni, mutta kun kaulit massaa niin vältä kaikin keinoin massan liialti lämpeämistä käsissä (tai työskentelyä kuumassa keittiössä), muutoin olet pulassa, koska massa jumiutuu liiman lailla alustaan. Tomusokeria levittämällä alle massa ei tartu niin helposti kiinni mutta se lisää massan kuivumista (kuulema) itselläni ei ole koitunut mitään ongelmia sen käytöstä, ainoa mikä on häirinnyt ovat valkoiset juovat värissä.

Kakun pääliosan silottamiseen löytyy omat välineensä mutta se onnistuu myös käsin. (kuivin käsin-pienikin määrä vettä aiheuttaa katastrofin). Aloita silottaminen kakun päältä, älä paina liikaa etteivät täytteet lörpsähdä ulos reunoista 😉 sen jälkeen siloita reunat. Ryppykohtien yli pääsee venyttämällä kevyesti massaa alaspäin tai tarvittaessa leikkaamalla pienen loven massaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että massa on riittävän iso (mittaa kaulimella ja mallaa).

 

Tsemppiä! alla on kolmas päällystämäni kakku, joka onkin jo huomattava kehitys ensimmäisestä. You can do it!