Eno Jukola 2017

Tänä vuonna minulla oli 2 osuus Venloissa. Yleensä olen aloittanut, joten olikin suurta herkkua ja erilaista viestin tunnelmaa päästä juoksemaan toista osuutta. Osuudella on tilaa omalle suunnistukselle mutta pienempiä letkoja-ja mikä parasta: ei tarvitse jonottaa maastossa.

Jukolan odotus alkoi tänä vuonna epämiellyttävällä paniikilla: järjestäjä oli houkutellut suunnistajia käyttämään ilmaisia kisabusseja, jotka veivät suht koht lähelle kilpailukeskusta kaupungin julkisilta parkkipaikoilta. Paria päivää ennen h-hetkeä alettiinkin varoittelemaan suunnistajia, etteivät kaikki pääsekään bussikuljetuksiin ja suositeltiin tulemaan omalla autolla. Tämä ei ollut vaihtoehto, sillä viime vuoden parkkikatastrofin jälkeen en autoani sadesäällä peltoon enää aja. Mainittakoon, että pelko ja panikointi oli aivan turhaa, sillä busseja oli aivan riittävästi ja matka sujui oikein jouhevasti jopa etuajassa kisapaikalle. Kuvassa suunnistajia bussijonossa.Mikäli olisimme tulleet autolla, olisi kävelyä tullut kilometrin sijaan lähes viisi kilometriä…

Kilpailukeskus oli tänä vuonna ihana-kaikki oli lähellä ja vaikka majoitusalue oli aivan kilpailukeskuksen kupeessa eivät kuulutukset häirinneet unta. Iloa aiheutti myös keskelle telttapohjaa osunut pieni kumpu 😉 nukkuessa pysyi ryhtikin kohdillaan. Aikaisemmin kilapilukeskuksesta saatava ruoka on ollut lähinnä perinteistä kotiruokaa, makkaraa, jäätelöä ja sämpylöitä. Tänä vuonna oli aivan mahtava yllätys kun kahvilasta sai maitorahkaa ja kilpailukeskuksessa oli yksityisyrittäjän koju, josta sai tuoreista hedelmistä ja marjoista tehtyä smoothieta! <3  Perinteisen shoppailun lisäksi löytyi MPK:n koju, jossa sai kokeilla ammuntaa vastaavalla kiväärillä,joka on käytössä ampumahiihtäjillä. Suorituspaineista huolimatta ammuin täydet 🙂

Lauantai-iltapäivä oli kuuma juosta-lääh. Maastossa oli onneksi viileämpää, mutta järjestäjän yksi ainoa juomarasti ei oikein lämpimässä kelissä riittänyt. Toisen osuuden matka oli vajaa 7km ja nousua oli luvattu aivan riittävästi. Vaihtoalueella katselin ahdistuneena, kuinka ensimmäisen osuuden juoksijat raahautuivat viimeisen nousun yli maalia kohti reisiinsä nojaten. Kuten suunnistajilla aina, myös oma tavoitteeni oli päästä virheettä osuuteni läpi: tällä kertaa tein muutaman huonon reitinvalinnan ja pummia tuli yhteensä n. 5-6 min kaiken kaikkiaan. Virheettä olisin päässyt tavoiteaikaani 70 minuuttiin. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni yhtä typerää pummia lukuun ottamatta. Jaksoin juosta hyvin ja voimasta oli kerrankin hyötyä maastossa. Onnistuin myös nostamaan joukkueeni sijoitusta n. 15 sijalla!

Ensi vuotta odotellessa <3 ja nyt katse kohti Kainuun rastiviikkoa.

 

 

Uusi maailma :)

Tervehdys sinulle, joka eksyit blogisivulleni! Tervetuloa!

Tämä on ensimmäinen blogini ja olen jotakuinkin untuvikko koko somen ihmeellisessä maailmassa…

Olen ammatiltani liikunnanohjaaja, joten tulen kirjoittelemaan vähän myös liikuntaan liittyvistä asioista. Pääasiassa postailen tämänhetkisestä intohimostani- ompelusta. Aloitin ompelun vastikään vuoden 2017 alkupuolella saatuani  ompelunurkkauksen vihdoin ja viimein…rakastan karkkivärejä, pitsejä, helmiä, retroa ja vintagea.

Kakkuja olen leiponut aina ja ruoanlaittoani värittää kotimaiset perinteiset ruoat. Kakuissa on tärkeää maun lisäksi visuaalisesti miellyttävä ulkonäkö- ja tottakai värit!

Kakuissa ja ompelussa olen itseoppinut pois lukien muutaman harrastelijakurssin ja ala-asteen ompeluajokortin 😛

Toivottavasti saan pienen hymyn kutkuteltua huulillesi kun luet kömmähdyksistäni ja ahaa-elämyksistäni opettelun tielläni! 🙂