housujen ompelun tuskaa ja onnistumisen elämyksiä

Ensimmäiset verkkarit

En ole eläissäni ajatellut, että housujen ompelu voisi olla niin vaikeaa…mutta kun aloin tekemään kaavakopiota better bodies leveälahkeisista verkkareista enpäs ajatellut että eri osioiden hahmottaminen olisi niin haastavaa puhumattakaan siitä, että kun tein kaavakopiota matalalantioisista housuista en ajatellut että uusistakin saan sellaiset… 😛

Ensimmäisiä housuja ei olisi kannattanut ommella kahdesta eri kankaasta, sillä se toi vielä lisähaastetta homman toteutukseen.

Kun sain ommeltua housut kasaan huomasin, että lantio jäi aivan liian matalaksi ja ei auttanut kuin ommella korkea vyötärökaistale. Collegekankaasta tehtynä se törrötti pötkönä ja jäi liian väljäksi vyötäröstä.. jouduin siis kaventamaan.  Kuminauha oli lisättävä vielä vyötärölle- lopputulos oli ihan ok, tosin kaitale jäi vähän paksuksi ja pussottavaksi.

Lahkeiden resorit olivat myös jokseenkin hankalat, etenkin kun leikkasin kankaan väärinpäin niin ettei se joustanut joten jalka ei mahtunut ulos lahkeensuusta…kaiken kaikkiaan taisin tehdä housuja 16 tuntia. En ole koskaan osoittanut moista kestävyyttä ja pitkää pinnaa joten olen loppujen lopuksi erittäin tyytyväinen etten lannistunut! <3

Housukammoa en suostunut kehittämään, joten vieressä oikealla puolella kuva tällä viikolla tekemistäni kesäverkkareista, jotka onnistuivat oikein hyvin-pala kakkua! 🙂 onneksi kaikesta oppii.