Eno Jukola 2017

Tänä vuonna minulla oli 2 osuus Venloissa. Yleensä olen aloittanut, joten olikin suurta herkkua ja erilaista viestin tunnelmaa päästä juoksemaan toista osuutta. Osuudella on tilaa omalle suunnistukselle mutta pienempiä letkoja-ja mikä parasta: ei tarvitse jonottaa maastossa.

Jukolan odotus alkoi tänä vuonna epämiellyttävällä paniikilla: järjestäjä oli houkutellut suunnistajia käyttämään ilmaisia kisabusseja, jotka veivät suht koht lähelle kilpailukeskusta kaupungin julkisilta parkkipaikoilta. Paria päivää ennen h-hetkeä alettiinkin varoittelemaan suunnistajia, etteivät kaikki pääsekään bussikuljetuksiin ja suositeltiin tulemaan omalla autolla. Tämä ei ollut vaihtoehto, sillä viime vuoden parkkikatastrofin jälkeen en autoani sadesäällä peltoon enää aja. Mainittakoon, että pelko ja panikointi oli aivan turhaa, sillä busseja oli aivan riittävästi ja matka sujui oikein jouhevasti jopa etuajassa kisapaikalle. Kuvassa suunnistajia bussijonossa.Mikäli olisimme tulleet autolla, olisi kävelyä tullut kilometrin sijaan lähes viisi kilometriä…

Kilpailukeskus oli tänä vuonna ihana-kaikki oli lähellä ja vaikka majoitusalue oli aivan kilpailukeskuksen kupeessa eivät kuulutukset häirinneet unta. Iloa aiheutti myös keskelle telttapohjaa osunut pieni kumpu 😉 nukkuessa pysyi ryhtikin kohdillaan. Aikaisemmin kilapilukeskuksesta saatava ruoka on ollut lähinnä perinteistä kotiruokaa, makkaraa, jäätelöä ja sämpylöitä. Tänä vuonna oli aivan mahtava yllätys kun kahvilasta sai maitorahkaa ja kilpailukeskuksessa oli yksityisyrittäjän koju, josta sai tuoreista hedelmistä ja marjoista tehtyä smoothieta! <3  Perinteisen shoppailun lisäksi löytyi MPK:n koju, jossa sai kokeilla ammuntaa vastaavalla kiväärillä,joka on käytössä ampumahiihtäjillä. Suorituspaineista huolimatta ammuin täydet 🙂

Lauantai-iltapäivä oli kuuma juosta-lääh. Maastossa oli onneksi viileämpää, mutta järjestäjän yksi ainoa juomarasti ei oikein lämpimässä kelissä riittänyt. Toisen osuuden matka oli vajaa 7km ja nousua oli luvattu aivan riittävästi. Vaihtoalueella katselin ahdistuneena, kuinka ensimmäisen osuuden juoksijat raahautuivat viimeisen nousun yli maalia kohti reisiinsä nojaten. Kuten suunnistajilla aina, myös oma tavoitteeni oli päästä virheettä osuuteni läpi: tällä kertaa tein muutaman huonon reitinvalinnan ja pummia tuli yhteensä n. 5-6 min kaiken kaikkiaan. Virheettä olisin päässyt tavoiteaikaani 70 minuuttiin. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni yhtä typerää pummia lukuun ottamatta. Jaksoin juosta hyvin ja voimasta oli kerrankin hyötyä maastossa. Onnistuin myös nostamaan joukkueeni sijoitusta n. 15 sijalla!

Ensi vuotta odotellessa <3 ja nyt katse kohti Kainuun rastiviikkoa.

 

 

TJ 3 Jukola 2017!!!

Päätin tarttua trikoohaasteeseen ja ommella itselleni Jukolaan juoksupaidan-tietysti seuran väreissä (Keravan Urheilijat) , uniikin ja persoonallisen. En meinannut millään löytää urheilukankaita kuosilla -en vaikka yrtin hakea millä hakusanoilla. Pitkän etsinnän jälkeen tärppäsi viimein ja eksyin sellaiselle sivustolle kuin Funkifabrics. Nettikaupasta löytyi kuin löytyikin musta pallotrikoo ja keltainen reikätrikoo selkäkappaletta varten. Hinta kuljetuksineen huippasi hieman; hintaa tuli n. 60euroa, joka on vähän enemmän kuin mitä joutuu maksamaan WOLin paidasta.

Tein heti alkuun virheen: otin kaavakopion paidasta, jonka saumat ja leikkaukset eivät olleet selkeästi kopioitavissa joten leikkaushan meni aivan pieleen…kaiken lisäksi verkkokangas koko selässä oli aivan liian paljastava…ei auttanut muu kuin leikata uudet palat ja surauttaa reikätrikoo ryttyyn-ja purkaa. 🙁 tässä vaiheessa yötä hajosin jonkin verran! Tapanani ei ole luovuttaa vaan kursin paidan kasaan ja ”leikkaa liimaa” tyylillä lisäsin mustaa kangata suikaleen selkään. Kaula-aukko ja kaikkien muiden osioiden ompelu oli aivan syvältä-miten muistaisin olla koskematta näihin materiaaleihin enää ikinä?

Paita ei ole mitään ilman rusettia, joten ompelin töissä käsin vielä rusetin reikäkankaasta pääntiehen ja nyt tämä on valmis 🙂 jos rusetti ei pysy surkealla käsinompelutyylilläni miehustassa niin sen voi onneksi aina tehdä uusiksi 😛

Tästä tuli kyllä aika söpö <3

Minikakkuja ja kakkuharjoittelua

Vasemmalla ylhäällä söpiskakku siskolleni, joka rakastaa pinkkiä ja blinggiä. Oikealla ylhäällä suunnistavalle isälleni ”lampirasti” -kakku. Kyseessä oli tällä kertaa yhteis-synttärit, mutta koska olin suunnitellut jo pari kuukautta kakkuja, niin olisihan se ollut sääli, jos toinen olisi jäänyt tekemättä 🙂

Alimpana olevat kaksi megakuorrutekakkua ovat pursotusharjoittelua…ne sisältävät noin 1,5kg voita ja saman verran tomusokeria, joten nämä ovat vain rohkeimmille herkuttelijoille.